Tiedon arvosta ja tekoälystä

Keskustelu tietopolitiikasta on noussut tekoälykeskustelun rinnalle. Viime vuonna kirjoitin yhdessä kollegani kanssa raportin aiheesta ”Suomi tarvitsee tietopolitiikkaa. Asiasta on puhuttu monilla foorumeilla. Tulevaksi syksyksi hallitus valmistelee eduskunnalle selontekoa työotsikolla ”Eettistä tietopolitiikkaatekoälyn aikakaudella”.

Viime aikoina on usein tuntunut siltä, että tiedon aika on jo ohi. Sen rinnalla, että tietoa on ennennäkemättömällä tavalla saatavissa, ovat arkeemme ja työhömme vyöryneet riskit henkilötietojen väärinkäytöstä, valeuutiset ja verkkorikollisuus. Hyvä ja paha kilpailevat verkossa niin kuin muuallakin maailmassa. Googletamme helposti saatavia tietoja tarkistamatta lähteitä, jakelemme niitä eteenpäin emmekä osaa arvioida, mikä on tärkeää ja olennaista. Kuormitamme aivoja pintapuolisella sälällä. Meillä on vaikeuksia saada otetta kokonaisuuksista.

Yleinen teoria tiedon arvoketjusta erittelee tiedon dataksi, informaatioksi ja viisaudeksi.

Yuval Hararin mukaan ns. dataistit kyseenalaistavat perinteisen tiedon arvoketjun ja uskovat, etteivät ihmiset pysty enää hallitsemaan valtavia datavirtoja, eivätkä tislaamaan datasta informaatiota, tiedosta tai viisaudesta puhumattakaan (Yuval Noah Harari: Homo Deus - Huomisen lyhyt historia.2017. Bazar)

Perättäinen suora ketju on mielestäni ollut jo kauan vanhentunut tapa tarkastella tiedon arvon muodostusta. On mielekkäämpää tarkastella prosessia syklinä, jossa jo kerättävän ja käytettävän datan valinta edellyttää viisautta. Jos ihminen antaa tekoälyn ottaa datan suvereenisti hallintaansa niin, että tekoäly pystyy yhä paremmin käsittelemään jopa merkityksiä ja astumaan ihmiasiantuntijoiden alueelle, ehkä tekemään viisaitakin ratkaisuja, on tärkeää pohtia ihmisen tulevaa asemaa ja mahdollisuuksia hyödyntää koko sykliä. Tässä arvosyklissä on teknologia jo nyt mukana monin tavoin. Miten arvosykli rakennetaan niin, että se palvelee ihmisten asettamia päämääriä ja on apuväline niiden toteuttamisessa? Kysymys on vallasta myös ihmisten ja organisaatioiden kesken. Kenellä on valta määritellä tekoälyn taustalla olevat algoritmit ja millä edellytyksillä tämä siihen pystyy? Ketä kuullaan, mitä tietoa käytetään ja mihin voi luottaa?

Emme pitkään aikaan ole voineet yksilöinä hallita tietoa kuin hyvin rajallisesti. Tiedetoimittaja Jani Kaaro erottaa toisistaan tietämisen tunteen ja tietämisen https://yle.fi/uutiset/3-9710063. Hänen mukaansa tietämisen tunne synnyttää vastakkainasetteluja, mutta tietäminen voi vapauttaa niistä.

Tietämisen tunnetta on liiaksikin ja sitä pönkittää näennäisen helppo tiedon saatavuus Googlen ja muiden nettivälineiden avulla. Mutta ns. todellinen tietäminenkin voi olla illuusiota. Kovan tieteenkin peruskäsitykset muuttuvat ajoittain, kun saadaan uutta tietoa. Vain epävarmuus omasta tietämisestä vie meitä eteenpäin. Emme voi tietää, mutta voimme yrittää ymmärtää paremmin ja se onnistuu vain parhaan mahdollisen datan, informaation, oppimisen ja kokemuksen pohjalta. Ihmisinä meidän pitää oppia  kriittisyyden taito kaikkeen tarjottuun tietoon nähden. Tekoäly voisi tulla tässäkin avuksemme, jos osaamme rakentaa sitä viisaasti.