Pirstoutunut tietokäsitys ja sen monikimalteisuus

tieto

”merkkijono, viesti, tosiasia, havainto, tulkinta tai käsitys”

http://urn.fi/URN:NBN:fi:au:tt:t117

Yllä oleva tiedon määritelmä voi tuntua hämmentävältä. Kuitenkin kun puhumme tiedosta, saatamme tarkoittaa mitä tahansa näistä ja paljon muuta, riippuen asiayhteydestä ja näkökulmasta. Tiedolle ei ole yhtä yleispätevää määritelmää, mutta meillä on kuitenkin siitä ja sen piirteistä käsitys, joka mahdollistaa keskustelun.

Mistä teillä puhutaan, kun puhutaan tiedosta? Mistä sinä puhut, kun puhut tiedosta? Aikanaan tietokouluttajana aloitimme usein uuden kurssin tällä kysymyksellä. Nopeasti kävi ilmi, että pienessäkin ryhmässä tietokäsitykset olivat hyvin erilaisia.

Tietokäsityksemme määrittää sitä, mitä pidämme tietona on ja mistä tieto melestämme tulee. Tietokäsitykseen sisältyy arvo, jonka annamme tiedolle, on sitten kyse taloudellisista, sivistyksellisistä tai sosiaalisista arvoista. Tietokäsityksemme on muototunut myös sen pohjalta, mitä ajattelemme tiedon suhteesta todellisuuteen ja totuuteen.

Ihmisten tietokäsitykset eli heidän käsityksensä tiedon luonteesta ja sisällöstä ovat riippuvaisia heidän kulttuuritaustastaan, elämänfilosofiastaan, koulutuksestaan ja ammatistaan sekä yhteisöistä joihin he kuuluvat. Sekä yksilöiden että organisaatioiden olisi hyödyllistä ajoittain ottaa tämä kysymys pohdintaan ja arvioida sitä, mikä heidän tietokäsityksensä on ja miten se näkyy heidän toiminnassaan.

Pohjan tietokäsityksen muodostumiselle antaa jo äidinkieli antaessaan käsitteet, joilla maailmaa jäsennetään. Kulttuuri, yhteiskunta ja toimintaympäristö määrittelevät tiedon arvotekijötä. Tietokäsitys kuitenkin muuttuu oppimisen, koulutuksen ja elämänkokemuksen mukana. Kansakuntienkin tietokäsitys voi muuttua uuden tiedon pohjalta. Löytöretket muuttivat eurooppalaisten tietokäsitystä. Tieteen tulokset voivat mullistaa koko ihmiskunnan tietokäsityksen, silloin kun ne välittyvät laajasti.

Teknologia on muuttanut globaalin tietoympäristön radikaalisti. Teknologia on myös pirstonut tietokäsitystä. Tietotekniikka tarvitsee täsmällisyyttä, jolloin tietoa on pilkottava sen käsittelyä varten erilaisiin esitysmuotoihin ja sisältöihin. Näitä voidaan sitten teknisesti yhdistellä ja jakaa eri kanaviin.

Tiedon pilkkominen näkyy runsaissa uusissa termeissä, jotka ilmentävät uusia tietokäsitteitä.Työskennelläsi valtiovarainministeriössä vedin Tietotermit-projektia, jossa terminologit yhdessä asiantuntijoiden kanssa määrittelivät tietotermejä käsiteanalyysin pohjalta. Tietotermit-sanaston toteutti Lingsoft Language Services -yritys ja sanasto on julkaistu Kansalliskirjaston Finto-palvelussa http://finto.fi/tt/fi/ Sieltä löytyy peräti 140 tietotermiä, joiden keskinäiset suhteetkin on määritelty. (Jokaisella termillä on myös pysyvä URN-tunnus, jonka avulla termi löytyy, vaikka se siirrettäisiin internet-avaruudessa johonkin toiseen palveluun.) Voimme siten puhua tiedosta ainakin 140 toisistaan erottuvan termin avulla!

Tietokäsitysten pirstoutuminen on sekä mahdollisuuksien aarrearkku että Pandoran lipas, jonka avaamisesta syntyy myös ikäviä asioita. Kun tietokäsitys on näin pirstoutunut, ei ole ihme, että tiedosta keskusteltaessa on vaikea löytä yhteistä kieltä eri alojen ihmisten kesken. Ei ole myöskään ihme, että tietoa koskeva lainsäädäntö on pirstoutunutta ja tietojen yhteentoimivuuden aikaansaaminen on vaikeaa. Riskinä on, että yhteiskunta laajemminkin ajautuu entistä eriytyneempiin, itseään vahvistaviin tietokupliin, joiden välinen keskustelu ei onnistu. Yhden totuuden aikoihin ei ole palaamista. Avain eteenpäin voi löytyä vain erilaisten tietokäsitysten kuuntelemisesta ja tiedon moniulotteisuuden ymmärtämisestä.

19.2.2019

Anne Kauhanen-Simanainen